Pikauhma

 

Tämä kohta neljä vuotias (IIIIK!!!) on ottanut sellaisen kasvuspurtin että äitiä huimaa. Uhmasta puhumattakaan. Ah, tätä tahtojen taistelua välillä. Molemmat kun ollaan  temperamenttisiä tyyppejä. Mutta onneksi äitiys on antanut mulle lisää lempeyttä ja kärsivällisyyttä etten räjähtele sekunneissa enkä minuuteissakaan, vaan toitotan itselleni hiljaa että se kuuluu tähän ikään, kasvuun ja ihan just menee ohi. Saatan ottaa myös joskus muutaman taaksepäin askeleen, hetken päästä tarjota vain syliä tai sitten vain vedän ihan kreisiksi koko homman ja alan hassuttelemaan niin että huolet häippäsee. Useimmiten se auttaa, hymy nousee pikkuhiljaa, halitaan ja sovitaan että ollaan taas kamuja. Lapsi peilaa hyvin omia fiiliksiä ja omaa käytöstä. Mutta välillä äitikin on väsy ja sillon ihan hävettää mennä sille lapsentasolle kun pitäisi olla se aikuinen ja fiksu ja kaikkea muuta mahtavaa. Tiedätte varmaan tunteen..? Onneksi usemmiten nämä on pikauhmia (toivossa on hyvä elää) toistaiseksi ja menee yhtä nopeasti ohi mitä tulikin, molemmilla. Muutama viikko vielä lomaan ja sitten relax vaan!

Valon asu: verkkaritakki, Adidas / t-paita, Maiko Mini / shortsit, Emil&Ida / pipo, Carlings / sandaalit, Adidas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s